The Beatles - A Hard Day's Night

Noh, mun viime perjantai ei mennyt ihan putkeen.

 Päivän ohjelmassa oli peruskoulun viimeinen koe(joka oli matikasta), äidinkielen puhe, kuviksen musavideon editointi ja sujuva Helsinkiin siirtyminen kello viiden junalla. Viikonloppuna oli siis tiimikoulutus ja sovittiin tiimin kanssa, että keräännytään kokoon jo perjantaina.  

 Päivä alkoi mukavasti pommiin nukkumisella, ja oli mukava sitten siinä kiireessä etsiä bussikorttia joka oli mystisesti kadonnut. Aikaisempina päivinä olin polkenut kouluun, joten siinä oli kivat kolme päivää aikaa hukata se. Äikän puheen olin tietoisesti unohtanut, en oikein saanut inspiraatiota kirjoittaa kevätjulapuhetta tai mitään muutakaan.

 Matikankokeen jälkeen iski sitten oikein niin suurenluokan yleismaallinen vitutus, ettei mitään rajaa. Ei mulla oikeen ollut mitään varsinaista syytä olla pahalla päällä, koko kouluvuoden stressi vaan purkautui samana päivänä ulos. :D Äikänpuheesta selvisin selittelyllä, lykkäsin sitä maanantaille. Pitäisi vissiin pikkuhiljaa alkaa tehdä sitä.

 Ja se editointi sitten.. Nooo, koulun mäkki ei sitten millään meinannut tehdä yhteistyötä mun muistikortin kanssa, ja eka tunti meni siihen kun yritettiin saada niitä videoklippejä koneelle. Sitten jäi about 15 minuuttia itse muokkaukselle. Ja se oli tosiaan toiseksi viimeinen kuvistunti, joten ens tunnilla pitäisi saada valmiiksi. Se + 3 muuta työtä. Kivakiva.

Ja sitten päästään päivän hupiosuuteen, eli Suomen Valtion Rautatien palveluiden hyödyntämiseen!

Elikkäs istuin mukavasti bussissa kello 16.05 matkalla rautatieasemalle, kun kaveri soittaa. "Joo mä oon menossa tällä kolmen junalla Helsinkiin päin ja Karjaan kohalla on puu raiteilla ja käskettiin junasta ulos. Venailen täällä muiden matkustajien kanssa bussia Kirkkonummelle, josta jatketaan Helsinkiin. Jotkut on odotellu jo tunnin.." Mulle tuli ihan kamala hoppupaniikki, kun oltiin sovittu ihmisten kanssa et nähään seittemältä Pasilassa. Olin jo vaihtamassa kulkuneuvoa bussiin(olisi ollut perillä vasta 19.40, mutta se olisi sitten varmasti ollut silloin perillä), mutta VR:än lipunmyyjä sai mut rauhoteltua joten päädyin junaan.

Nooh, kello 17.03 sitten seisoskelen asemalla ja mietin missäköhän se juna viipyy. Joskus 17.07 sitten kuulutettiin, että juna lähtisikin vasta 17.45.

Ja epätoivo iski PUM. Sain järkyttävän hermoromahduksen ja painuin vaan ulos hengittelemään. Näin kun jälkikäteen ajattelee tuota mun reagoimista, tuntuuhan se vähän hassulta. Siinä vaiheessa vaan oikeasti oli niin musertavan lannistunut fiilis, ettei mitään rajaa(taisin muuten samalla löytää sisälläni asustavan pienen kontrollifriikin!).

Soitin sitten Pumppikselle(tiimiläiseni, jolla yövyimme) ja selitin tilanteen. Eihän siinä mitään, minä saapuisin hieman myöhemmin ja muut tulisivat sitten mua vastaan.

Juna lähti sitten joskus kello 18.10. Myöhästymisestä johtuen kello kuuden junaan tulevat ihmiset olivat samassa junassa, joten paikat olivat tuplabuukattuja. Siellä seisoskeli ihmisiä väliköissä ja oikeastaan kaikkialla minne mahtui.

Siinä sitten ajelimme Karjaalle asti, jossa tosiaan siirryttiin junista busseihin. Bussit tulivat aivan täyteen, joten jouduimpa minäkin seisomaan sen 45 minuuttia pitkän ajomatkan. Mulla ei ollut sinänsä mitään hätää, hieman huolestutti se vieressä huojuva vanha mies joka mietiskeli, että "hyvää treeniä tämä, nään kuinka pitkälle tämä minun ainoa jalkani kestää.." Onneksi vieressä ollut nuori mies tarjoutui antamaan vanhukselle istumapaikkansa niin vältyttiin tapaturmilta. :D

Kirkkonummi-Helsinki-väli meni sitten oikein mukavasti, ja jäin tosiaan poissa Pasilassa jolloin minut neuvottiin erittäin idioottivarmoilla ohjeilla ottamaan n-junan raiteelta 2 Oulunkylään. Se oli onneksi vain kahden pysäkin päässä, joten ei ollut pitkä matka.

Asemalla oli sitten Pumppis vastassa, ja minut kyytsättiin jopolla loppumatka(mukavan leveä tarakka siinä jopossa muuten, pysyin kyydissä vaikka oli kaksi kassia!). Saavuin määränpäähän joskus kello yhdeksän aikoihin illalla, ja lopputiimi odottelikin mua jo ruokapäydässä. Sitten saunottiin ja katsottiin peliä(jännästi oon nyt ruvennut seuraamaan vikoja pelejä!), ja kiivettiin sitten ullakolle kasaan nukkumaa. Päivä oli paskamainen, mutta mukava ilta pelasti.

PS. Tulipas taas blogihistorian pisin avautuminen. Nojaa kerrankos näinkin.

PPS. Niin juu se koulutus, oli tosiTOSItosi mainio viikonloppu, meillä on älyttömän tehokas ja ihana tiimi C:

PPPS. HYVÄ SUOMI!!