Hurts - Better Than Love

(Bloggaan kännykällä, ra-ju-a)


Noniin, terkut täältä Itä-Suomesta! Lähettiin sukuloimaan tänne Puumalaan eilen, ja oon nyt järvessä uiskentelun lisäksi pohtinut ensi sunnuntaita. Nimittäin 26.6.2011, kauniina Jorman päivänä, alkaa Kuopion Niittylahdessa protuleiri, jota minä taidan olla apparoimassa! Koko alkuviikko onkin mennyt enemmän tai vähemmän leiriä suunnitellessa ja valmistellessa, mutta kohta alkaa olla valmista!

Seuraava viikko onkin sitten taattua leirielämää, palaillaan!

Linkin Park - Crawling

Mahmahmah, nyt on Linkin Parkin keikka takana! Eli viime torstaina, 16.6, mä ja Mimmi seisoskeltiin/huojuttiin/hypittiin ja kiljuttiin yhteensä noin 8 tuntia Kaisaniemen puistossa. Ja hemmetti haluun takas!

Meijän upeat suunnitelmat aikaisesta aamuherätyksestä vähän kusi meni pieleen, ja sattumusten kautta oltiin porteilla jonottamassa siinä about puoli kolmen aikaan. Portithan siis avattiin neljältä, ja vaikka tultiinkin omasta mielestämme vähän myöhään, saatiin kohtuulliset paikat neljännestä rivistä.

.

Neljältä sitten vyöryttiin keikkapaikalle, ja tunnin odottelun jälkeen ensimmäinen lämppäri aloitti. Mulla ei oo mitään muistikuvaa niitten musiikista, solisti huusi melkeimpä suoraa huutoa mikkiin ja rumpali hakkasi rumpujaan apinanraivolla. Kävi niitä ehkä vähän sääliksi kun yleisö oli niin jäässä vielä siinä kohtaa(niin ja oli sillä musiikillakin vissiin jotain vaikutusta asiaan).

Seuraavaksi vuorossa oli sitten bändi, johon kuului tämä tekoelvis. Vähän nihkeesti siitäkään mitään muistikuvaa, en oikein jaksanut innostua. Mieleen jäi vaan ton hyypän kaula-aukko. :-D

Jos eka ja toka lämppäri oli jokseenkin unohdettavia, kolmas oli täysin eri maata. Ihan ensimmäisenä lavalle saapuu joku hirviönaamarilla varustettu tiskijukka, ja sitten eteen hyppää valkoiseen haalariin sonnustautunut 12-vuotiaalta näyttävä pikkuoravaäänellä varustettu nainen(tyttö?). Siinä vaiheessa tuli kyllä vähän semmoinen onko-tämä-jotain-sairasta-pilaa-fiilis. Seuraan liittyi vielä Günther-niminen takapiiskalla varustettu haalarimies ja siinä vaiheessa se oli vielä ihan söpöä, joskin koomista.

Noooh, siihen se söpöys sitten jäi kun haalarit lähti. Kaikki voivat ihan itse yrittää hahmottaa mitä tuossa kuvassa tapahtuu.

Sitten oli puoli tuntia epämääräistä nyhjäämistä odottavassa ilmapiirissä.

Kahdeksan aikoihin, kun Linkin Parkin oli määrää alkaa soittamaan, yleisö kävi levottomaksi. Kun oltiin aikamme huudettu Linkkareita lavalle niin *TSÄDÄÄÄM* Linkkarit tuli lavalle!

Ahh ja voi sitä harrasta kiljuntaa ja rääkymistä kun Faint:in ensimmäiset sävelet kajahti ilmaan♥ Sitä jatkuikin seuraavat kaksi tuntia, ja tunnelma oli ihan huipuissaan! Koko yleisö osasi sanat ulkoa ja sitten taputettiin ja hypittiin ja huidottiin käsillä kuin viimeistä päivää, kauhea tekisi mieli taas festareille! Onneksi ruissiin ei ole enää pitkä aika. No mutta joo, siinä vaiheessa kun bändi lähti ekan kerran lavalta, luulin että oltaisiin vasta jossain puolessa välissä. Encore olikin ehkä sitten keikan paras osuus, en vaan voi kuvata sitä tunnelmaa kun koko yleisö laulaa Crawling:ia ja kaikki on muutenkin ihan fiiliksissä..

Ahh. Tajuttoman hyvä setti..

Semmarit - Bonsai

Mitä jäi käteen tiimimiitistä?

La Biennale di Venezia

(Mitämitämitä, ei biisiä otsikkona?)

Nonni ja sit olis pientä italiankuvaoksennusta luvassa. Tässä postauksessa selitän oikeestaan ainoastaan siitä päivästä Venetsiassa, kaikki oleellinen Riccionesta(misä me siis asuttiin ja oleiltiin enimmäkseen) tulee ilmi tosta ylläolevasta kuvasta. On muute veli taas tarkennellu vähän jännempiin asioihin. :D

 Ja tosiaan kuten jossain aikasemmassa postauksessa hemmetin epäselvästi mainitsin, matkan pääpointti oli nämä Venetsian Biennaalit, eli suuri kansainvälinen kuvataidenäyttely joka keskittyy nykytaiteeseen. Mun setä oli valittu sinne edustamaan Suomea, joten se hankki meille kutsut sinne yay!

Suomen paviljongin avajaiset oli 2.6, joten me oltiin siellä silloin. Otettiin Riccionesta juna Bolognaan, ja vaihdettiin sieltä  Venetsian junaan. Matka kesti melkein neljä tuntia joten oli ihan mukavasti aikaa koomailla junassa.

Noo, jottei elämä menisi liian helpoksi, olin alitajuntaisesti järkännyt ittelleni vähän stressinaihetta. Puolessa matkassa meinaan tajusin, että jäi biennaalikutsu+passi mukavasti muovikuoreen hotellin pöydälle. Siinä sitten kriiseilin jonkun aikaa kunnes iskä tuli huikkasemaan mulle että "juu mulla on muuten niistä pääsylipuista kopiot varuilta". Hhhuhhuhu. Sitten tarvitsi vaan jännätä että pääsenkö sisään ilman mitään kunnollista henkilöllisyystodistusta(ei-kuvallinen kelakortti ei oo kaikkein paras näissä tilaisuuksissa)..

No pääsin mä onneks.

Oltiin perillä Venetsian rautatieasemalla joskus kello kahdentoista aikoihin ja otettiin sieltä vaporetto suoraan biennaalipaikalle, Giardini di Castelloon. Oli ihan mukavan hiostava ilma, semmoset +27 vaikka aurinko ei edes paistanu. Venetsiassa oli jokseenkin paljon ihmisiä, siellähän on normaalistikkin paljon turisteja mutta siihen vielä päälle kauheat laumat taideihmisiä niin huhhuh.

Korean paviljongista, etsi sotilaat

Ensimmäiseksi mentiin tietty katsastamaan mun sedän tekemä videotyö Alvar Aallon suunnittelemaan paviljonkiin. Olin jotenkin niin lamaantunut, ettei tullut sieltä yhtään kuvaa(niinkuin ei suurimmasta osasta muitakaan teoksia jes).
Biennaali-alueella on siis paljon eri maiden(enpä nyt jaksa muistaa kuinka monta maata sinne osallistuu) paviljonkeja, ja kesäkuun alusta asti on ollut muutamat avajaiset päivässä. Samana päivänä Suomen kanssa oli muistaakseni ainakin Ruotsin, Venäjän, Kanadan ja Korean avajaiset. Kiertelin siellä alueella ihan all by myself katselemassa näyttelyitä, ja päällimmäisenä jäi kyllä mieleen Korean paviljonki. Se oli tosi värikäs näyttely, ja tuossa ylempämä onkin yksi korealainen työ. Oli paljon värejä, ja lisäksi paikanpäällä tepasteli kukkakuoseihin puettuja korealaisia sotilaita. Lisäksi löysin pienen huoneen, joka oli muuten tyhjä, mutta seinillä oli valtavia kehystettyjä peilejä. Mietin siinä hetken että "jahas, ihan hauskahan tämä mutta what's the point?" kunnes alkoi kuulua kamalaa räminää. Kaikkiin peileihin heijastettiin sisäpuolelta(mul ei oo oikeesti mitään ideaa mite se oli tehty) kuvaa, ja näytti kuin ne olisivat särkyneet yksi kerrallaan. Se oli aika hieno.  

Juu siellä oli pari muutakin. Giardini di Castello on siis todella vanha ja suuri puisto, jonne mm. Marco Polo on istuttanut puita. Mulle kerrottiin että jos tuolta menee hakkaamaan puun alas niin oikeudessa nähdään. :D Eli annetaanpas niiden kasvaa vaan. Tunnelmaltaan mulla tuli biennaaleista kauheasti festarit mieleen, paljon ihmisiä, maa pöllysi ja paviljongit oli vähän niinkon esiintymislavoja(taidefestarit ahaha). Useimpiin näyttelyihin oli monia kymmeniä metrejä pitkät jonot.

Ruotsin näyttely Pohjoismaiden paviljongissa. Tuossa keskellä kasvaa ihan oikea puu!

Ainoa jokseenkin onnistunut kuva musta koko päivältä.

Hengailtiin siellä noin kello neljään asti, jonka jälkeen otettiin ajanpuutteen vuoksi vesitaksi takaisin rautatieasemalle. Meillä oli ennen junan lähtöä noin 1½ tuntia aikaa, joten ei ehditty oikein minnekkään.:( Pyydettiin kuskia ajamaan keskeisimpien turistinähtävyyksien ohi, mutta aika vähän siinä loppujen lopuksi ehti näkemään.

Ponte dei Sospiri, Huokausten silta oli mun #1 pyhiinvaelluspaikka, mut jouduin pettymään aika karvaasti kun se oli kehystetty tommosella sinisellä muovipahvimikälie-jutulla! D:  Siitä ei ollu mahdollisuutta saada minkään tasosta kuvaa kun tausta on tommone höh. Ihan vieressä sijaitsi Markuksen tori, muttei sinnekkään harmi kyllä ehditty.

Sitten randomkasa ah-niin-kliseisiä-mutta-kivoja-kanaalikuvia;

Käytiin syömässä hyvää pastaa läheisessä raflassa, jonka jälkeen mulla oli n. puoli tuntia aikaa juoksennella rautatieaseman viereisellä pienellä ostoskujalla tekemässä tarpeellisimmat tuliais- ja naamariostokset. Löysin aika hulppean karnevaaliasukaupan, jonka hienoimmat naamiot maksoivat satoja euroja. Sinne olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, harmi että kuvaaminen oli siellä kielletty.

Juna lähti kuudelta takaisinpäin, ja valitettavasti myös minun oli lähdettävä muun seurueen kanssa takaisin Ricciooneen. Venetsiasta näin vasta aika pintaraapaisun, mutta siinä on taas yksi hyvä syy lähteä sinne vielä joskus uudestaan.

Jos musta ei enää kuulu mitään, niin se on sitten sen takia kun jäin kiinni tämän kuvan julkaisemisesta

Päivä oli kuitenkin hyvin onnistunut, ja biennaaleista jäi mieleen kukkasotilaat, Kanada-paviljongin ruoka sekä lause

Freedom is just chaos with better lightning.

Sanaa "paviljonki" käytetty 6 kertaa.

Sanaa "biennaali" käytetty 7 kertaa.

Sanaa "näyttely" käytetty 4 kertaa.

I'm pretty proud of myslef!

Billy Idol - Dancing With Myself

Istun parvekkeella muumikeksien kanssa ja yritän päästä kärryille mun kalenterista.

Jukka Poika - Kylmästä Lämpimään

No nyt on Italia valloitettu! Matkasta en juuri nyt jaksa avautua enempää, mutta suuremmista kaupungeista tuli tosiaan katsastettua Firenze ja Venetsia. Molemmat olivat upeita kaupunkeja, ja kyllä tulevaisuudessa uskoisin vaeltavani tuonne uudestaankin! Tosin mut pakkopäästätännejoskus-lista alkaa olla huolestuttavan pitkä, top kolmosessa roikkuu tällä hetkellä Berliini, Tukholma ja Amsterdam.

Huomenna lähden kello 11 junalla Helsinkiin, jossa mulla on tiimiläisten kanssa protuleirin suunnittelumiitti. :) Se kestää luultavasti keskiviikkoon, ja sen jälkeen voisin tulla tänne kirjoittelemaan tuosta matkasta vähän enemmän.

(Ainiin, ja oppivelvollisuus suoritettu!!)