Linkin Park - Crawling

Mahmahmah, nyt on Linkin Parkin keikka takana! Eli viime torstaina, 16.6, mä ja Mimmi seisoskeltiin/huojuttiin/hypittiin ja kiljuttiin yhteensä noin 8 tuntia Kaisaniemen puistossa. Ja hemmetti haluun takas!

Meijän upeat suunnitelmat aikaisesta aamuherätyksestä vähän kusi meni pieleen, ja sattumusten kautta oltiin porteilla jonottamassa siinä about puoli kolmen aikaan. Portithan siis avattiin neljältä, ja vaikka tultiinkin omasta mielestämme vähän myöhään, saatiin kohtuulliset paikat neljännestä rivistä.

.

Neljältä sitten vyöryttiin keikkapaikalle, ja tunnin odottelun jälkeen ensimmäinen lämppäri aloitti. Mulla ei oo mitään muistikuvaa niitten musiikista, solisti huusi melkeimpä suoraa huutoa mikkiin ja rumpali hakkasi rumpujaan apinanraivolla. Kävi niitä ehkä vähän sääliksi kun yleisö oli niin jäässä vielä siinä kohtaa(niin ja oli sillä musiikillakin vissiin jotain vaikutusta asiaan).

Seuraavaksi vuorossa oli sitten bändi, johon kuului tämä tekoelvis. Vähän nihkeesti siitäkään mitään muistikuvaa, en oikein jaksanut innostua. Mieleen jäi vaan ton hyypän kaula-aukko. :-D

Jos eka ja toka lämppäri oli jokseenkin unohdettavia, kolmas oli täysin eri maata. Ihan ensimmäisenä lavalle saapuu joku hirviönaamarilla varustettu tiskijukka, ja sitten eteen hyppää valkoiseen haalariin sonnustautunut 12-vuotiaalta näyttävä pikkuoravaäänellä varustettu nainen(tyttö?). Siinä vaiheessa tuli kyllä vähän semmoinen onko-tämä-jotain-sairasta-pilaa-fiilis. Seuraan liittyi vielä Günther-niminen takapiiskalla varustettu haalarimies ja siinä vaiheessa se oli vielä ihan söpöä, joskin koomista.

Noooh, siihen se söpöys sitten jäi kun haalarit lähti. Kaikki voivat ihan itse yrittää hahmottaa mitä tuossa kuvassa tapahtuu.

Sitten oli puoli tuntia epämääräistä nyhjäämistä odottavassa ilmapiirissä.

Kahdeksan aikoihin, kun Linkin Parkin oli määrää alkaa soittamaan, yleisö kävi levottomaksi. Kun oltiin aikamme huudettu Linkkareita lavalle niin *TSÄDÄÄÄM* Linkkarit tuli lavalle!

Ahh ja voi sitä harrasta kiljuntaa ja rääkymistä kun Faint:in ensimmäiset sävelet kajahti ilmaan♥ Sitä jatkuikin seuraavat kaksi tuntia, ja tunnelma oli ihan huipuissaan! Koko yleisö osasi sanat ulkoa ja sitten taputettiin ja hypittiin ja huidottiin käsillä kuin viimeistä päivää, kauhea tekisi mieli taas festareille! Onneksi ruissiin ei ole enää pitkä aika. No mutta joo, siinä vaiheessa kun bändi lähti ekan kerran lavalta, luulin että oltaisiin vasta jossain puolessa välissä. Encore olikin ehkä sitten keikan paras osuus, en vaan voi kuvata sitä tunnelmaa kun koko yleisö laulaa Crawling:ia ja kaikki on muutenkin ihan fiiliksissä..

Ahh. Tajuttoman hyvä setti..